Light Emitting Diode (LED) on puolijohdelaite, joka muuntaa sähköenergian suoraan valoksi prosessin kautta, jota kutsutaan elektroluminesenssiksi. Toisin kuin perinteiset hehkulamput, jotka tuottavat valoa lämmittämällä hehkulankaa, LEDit ovat erittäin tehokkaita, pitkäkestoisia-ja lähettävät vain vähän lämpöä, joten ne ovat ihanteellisia sovelluksiin näytöistä valaistukseen.
Ytimessään LED koostuu P-N-liitoksesta, joka on muodostettu yhdistämällä P--tyyppiä (positiivisesti varautunut, elektronien "reiät") ja N--tyyppiä (negatiivisesti varautunut, ylimääräisiä elektroneja) puolijohdemateriaaleja, kuten galliumarsenidia (GaAs) punaista valoa tai galliumia varten. Kun myötäjännite (tyypillisesti 1,8–3,3 V) syötetään, elektronit N--puolelta virtaavat P--puolelle, kun taas reiät liikkuvat vastakkaisesti. Risteyksessä elektronit yhdistyvät uudelleen reikien kanssa vapauttaen energiaa fotonien muodossa-näkyvä valo, jonka väri riippuu materiaalin kaistanvälienergiasta (esim. 1,8 eV punaiselle, 3,4 eV siniselle).
Valkoisissa LED-valoissa käytetään usein sinistä LEDiä, joka on päällystetty keltaisella fosforilla, tuottaakseen laajan spektrin. LEDit toimivat tasavirralla (DC) ja ovat napaisuus-herkkiä, joten ne on suunnattava oikein vaurioiden välttämiseksi. Niiden tehokkuus voi olla 100–200 lumenia wattia kohden ja niiden käyttöikä jopa 50 000 tuntia, mikä mullistaa energiatehokkaan valaistuksen.
